Tervetuloa murukultarakas.fi-sivuille..
Tämä on paikka, jossa sydän saa puhua ja sielu saa tulla kuulluksi. Kirjoitan avoimesti ja rehellisesti rakkaudesta, ihmisyydestä, kasvusta, haavoista ja niiden parantamisesta.
Tavoitteeni on koskettaa, herättää tunteita ja ehkä antaa oivallus, joka jää elämään.
Haluan luoda tulevaisuutta ja toivoa, sekä tuntea menneisyyttä ja muistoja. Menneisyys ja muistot voivat olla kauniita ja merkityksellisiä, mutta ne voivat olla myös kivuliaita ja ahdistavia. Kaikki nämä ovat osa meidän elämää ja hyvä niin. Nautitaan hyvistä muistoista ja opitaan niistä kipeistä. Tärkeää on, että pysähdymme ja käännämme katseet itseemme. Siellä on niin paljon kaunista, niin paljon asioita jotka ansaitsevat tulla kuulluksi ja nähdyksi.
Jos sanat saavat meidät pysähtymään, hymyilemään tai pyyhkäisemään kyyneleen, tiedän, että teemme sen yhdessä. Muista muru, kulta, rakas, et ole yksin, et ole yksin tunteittesi kanssa. Meitä on monia, jotka tuntevat juuri niitä tunteita joita sinä koet juuri nyt.
Yhdessä muru, yhdessä!
LUKIJALTA
"Se miten kirjoitat rakkaudesta. Toisen huomioimisesta, se kolahti. Mä erosin 17 v. kestäneestä suhteesta vuosi sitten. Oon onnellisempi kuin pitkään aikaan. Onnellinen ihan itsekseni. Mutta lukiessani sun tekstiä toisen huomioimisesta parisuhteessa, huomasin että sitä mä kyllä kaipaan, ja sitä, että tulee huomioiduksi."
"Moi Tomi! Oon seurannut sun kirjoituksia jonkin aikaa, ja ihastelen sun rehellisiä ja raakoja kirjoituksia liittyen mm. ihmissuhteisiin. On ihailtavaa, että avaudut niin kuin teet, sitä tarvittaisiin lisää tähän maailmaan. "
"Sun eilinen kirjoitus...Sai kyyneleet silmiin. Kunpa vielä koittaisi päivä, että saan olla jollekin maailman kaunein ja rakkain nainen ja hän minulle tärkein ja rakkain mies. Mun kuningas ja hänen kuningatar. Ehkä se päivä vielä koittaa, mutta kiitos on sain olla reissulla mukana. Oli ihana loma."
"Pakko vielä palata tähän. Mun sydän sulaa, kun luen sun kirjoituksia. Ihailtavaa, rohkeaa, että mies kirjoittaa noin julkisesti."
"Kiitos tämän aamun pysäyttävästä tekstistä. En yleensä lue pitkiä kirjoituksia, mutta jollain koukutit lukemaan loppuun asti. Harvemmin tuntemattoman ihmisen teksti nostaa kyyneeet silmiin. Onni sinun ja lastesi puolesta. Toisaalta suru omien lasten puolesta, vaikka ymmärrän, että eroon vaikuttaa suuresti se, onko molemmat osapuolet terveitä. Mutta silti suren sitä ristiriitaa, minkä keskellä omat lapset joutuu elämään. "