Sydänystävä Mia kirjoittaa koskettavasti kaipuusta turvalliseen suhteeseen:
Olen väsynyt olemaan se, joka organisoi, järjestää, toimii, mahdollistaa, muistaa. Olen väsynyt olemaan se, joka ottaa selvää, vertaa, arvioi, ratkaisee, tekee päätökset. Olen väsynyt olemaan se, joka luo puitteet turvalle. Olen väsynyt olemaan se, joka huolehtii muista. Olen väsynyt olemaan se, joka kuuntelee herkeämättä.
Olen väsynyt olemaan se, joka joustaa. Olen väsynyt olemaan se, joka antaa tilaa.
Olen väsynyt olemaan liikaa maskuliinissa, koska se vie tilan luontaiselta feminiiniltäni. Olen väsynyt siihen, että ilo ja leikkisyys karkaavat minusta. Olen väsynyt siihen, että empaattisuus kuihtuu minussa. Olen väsynyt siihen, että luovuus ja elämänenergia tyrehtyvät minussa.
Voisitko se olla sinä, joka ottaa syliin, silittää hiuksiani, suutelee otsaani ja sanoo: “Kaikki järjestyy kyllä. Minä huolehdin siitä.” Olisitko se sinä, joka pidät huolta, että auto tulee huollettua ja katsastettua oikeaan aikaan? Se, joka pitää huolta siitä, että kodin pienemmät ja isommat korjausta vaativat seikat tulee hoidettua sopivassa ajassa?
Olisitko se sinä, joka kertoisit, että olet varannut meille yhteistä aikaa, vuokrannut mökin tai mukavan kaupunkiloman pitkäksi viikonlopuksi? Olisitko se sinä, jonka koko olemus kertoo siitä, että minun ei tarvitse toimia enää liiaksi maskuliinissa, koska sinä olet riittävän vahva omassasi. Olisitko se sinä, jonka rintakehälle voin laskea pääni, ja voisin tuntea olevani turvassa?
Jotta minuun palautuisi ilo, leikkisyys, empatia, luovuus ja elämänenergia. Jotta voisin antautua kannateltavaksi ja tuntea turvan – niin ulkoisen kuin sisäisenkin. Jotta voisin vastaanottaa rakkautta, ja jotta voisin jakaa sitä taas muille – erityisesti sinulle.
Olisitko se sinä?
Lämmöllä,
Mia
No responses yet