Se mikä yhteydessä ja parisuhteessa on kauneinta, on se, että syntyy jotain, mikä kuuluu vain meille kahdelle. Meidän juttu. Pieni suuri maailma, jonka ovella lukee vain meidän nimet.

Siihen mahtuu omia tapoja kommunikoida, tapoja osoittaa rakkautta, omia höpsöjä rituaaleja, jotka tuntuvat ulkopuolisista ehkä kummallisilta, mutta meille ne ovat turvallisia ja rakkaita. Ne ovat osa sitä tarinaa joka rakentuu joka päivä.

Me opimme toistemme ilmeet, mikroilmeet, eleet ja sanattomat viestit. Opimme lukemaan ilman sanoja kun toinen on väsynyt, innostunut tai kaipaa vain yhtä hellää kosketusta. Syvälliset keskustelut ovat ihania, mutta vielä upeampaa on se arkinen yhteys, joka on kuin luonnollinen kieli. Hetki, jolloin ei tarvitse selittää, koska toinen jo tietää.

Me opimme toistemme rytmin, dynamiikan ja tarpeet. Opimme, mikä saa toisen iloitsemaan, mistä hän nauttii, mikä ärsyttää ja mikä on epämukavuusalueen ulkopuolella. Me opimme auttamaan ja tukemaan juuri oikealla tavalla. Isoja asioita ja pieniä, mutta jokainen niistä rakentaa yhteyttä, joka kasvaa päivä päivältä vahvemmaksi.

Me opimme myös kohtaamaan meidän kitkan. Me opimme että on turvallista riidellä ja että me osaamme riidellä rakkaudella. Me opimme, miten riidat sovitaan ja miten niistä päästetään irti. Me opimme toistemme kiintymyssuhdemallit. Me opimme pyytämään anteeksi tavalla, joka merkitsee, tavalla joka ei jätä haavoja vuotamaan. Me opimme palaamaan aikuiseksi, turvalliseksi aikuiseksi, silloin kun sisäinen lapsemme huutaa tai kiukuttelee. Me opimme, että ei tässä mitään hätää ole. Me olemme tässä. Silloinkin, kun on vaikeaa. Me opimme että toinen pysyy ja on sitoutunut minuun ja meihin, vaikka joskus riitelemme.

Me opimme, että riita ei ole uhka. Riita on kuin reklamaatio. Se sisältää aina mahdollisuuden. Kun hoidamme kitkan meidän tavalla, se kasvattaa ja vahvistaa yhteyttä entisestään. Se opettaa, että tässä suhteessa saa olla ihminen. Tässä suhteessa saa olla keskeneräinen. Tässä suhteessa saa olla aito.

Me opimme myös, miten me kannamme huolia. Me opimme miten reagoimme huoliin, miten siedämme stressiä ja kuormitusta. Opimme, miten voimme tukea toisiamme erilaisissa elämän tilanteissa, isoissa ja pienissä asioissa. Opimme kuinka paljon jaksamme kantaa kuormaa yksin ja missä kohtaa on lupa nojata toiseen. Me opimme jakamaan taakkaa. Opimme sanoittamaan sen, missä kohtaa tarvitsemme apua. Ja mikä kauneinta, me opimme myös keinoja toisiltamme. Tapoja hengittää, tapoja rauhoittua, tapoja päästää irti. Me opimme, että me olemme aina samalla puolella.

On ihanaa rakentaa yhteistä elämää alusta. Keskustella, kuunnella ja visioida mitä me haluamme tulevaisuudelta. Pieniä ja suuria unelmia. Miten me rakennamme hyvinvoivaa loppuelämää, meidän juttua.

On ihanaa tutustua sinun ihmisiisi, ystäviin, sukulaisiin, lapsiin tai rakkaisiin eläimiin. Ymmärtää, kuka on vaikuttanut sinuun ja miten. Meidän suhde ei kosketa vain meitä, vaan se säteilee ulospäin myös niille ihmisille jotka ovat meille tärkeitä.

Me opimme toistemme traumat, haavat ja vaille jäämiset. Me opimme ottamaan vastaan myös ne vaikeat tunteet ja negatiiviset asiat jotka aiemmin olisivat säikäyttäneet. Me opimme, että suurimmaksi osaksi riitojen syyt löytyvät kun käännämme katseen itseemme. Kun lopetamme toisen syyttämisen ja katsomme peiliin. Me hengitämme. Me palaamme omaan pienuuteemme. Ja mikä on kauneinta, me hyväksymme toisemme sielläkin. Me rakastamme toisiamme juuri sellaisina kun olemme. Meidän ei tarvitse olla suuria. Me saamme olla pieniä. Me saamme olla sylikkäin pienissä ihmisyyden hetkissä ja huomata, että mitään suurempaa ei olekaan.

Kun katse kääntyy tulevaisuuteen, se on täynnä mahdollisuuksia. Mietitään missä haluaisimme asua. Suunnitellaanko joskus häitämme. Millaisia matkoja haluamme tehdä. Millaisia perinteitä haluamme luoda. Arvoja kuten turvallisuus, avoimuus, huumori ja läheisyys, se miten haluamme rakastaa ja tulla rakastetuiksi.

Meillä on unelmia joko yhdessä tai toinen toista tukien. Meidän juttu ei perustu omistamiseen vaan valitsemiseen. Joka päivä uudelleen. Meidän juttu perustuu sitoutumiseen.

Meidän menneisyys kulkee mukana, koska se on muovannut meitä, mutta katse on tässä hetkessä ja tulevaisuudessa. Me voimme antaa toisillemme turvaa ja korjaavia kokemuksia. Me voimme rakentaa jotain mikä kasvaa ja vahvistuu päivä päivältä.

Meidän juttu luo uusia perinteitä ja kunnioittaa vanhoja. Me löydämme oman tavan viettää arkea. Oman tavan viettää perjantai-ilta. Oman tavan nauttia sunnuntaista. Joskus yhdessä ja joskus erikseen, mutta aina meidän tavalla.

Rakkaus elää vain vapaudessa. Ei pakossa eikä pelossa. Se elää valitsemisessa, ei kontrollissa.

Tämä aika, tämä tutustuminen toisen maailmaan, on ehkä jotain kauneinta mitä ihminen voi saada. Emme voi tietää vielä kaikkea. Emme edes tiedä mistä pidämme kolmen tai viiden vuoden kuluttua. Mutta me opimme sen yhdessä, opimme miten sinä saat olla just se nainen joka haluat olla ja minä se mies joka haluan olla, kuningattarelleni kuningas. Kokeillen, tuntien, kuunnellen.

Koska tämä kaikki on meidän juttu.
Ja se on aivan älyttömän ihanaa.

Tomi 🫶

One response

  1. Kaipaan. Olen elellyt yksin reilu kolme vuotta. Ennen sitä pitkä liitto, yli 30 vuotta.
    Kaipaan sitä että aina ei tarvitse edes jutella, kaipaan sitä että meidän arjessa oli oma rytmi, kaipaan sitä helpoutta mikä syntyy kun toisen tuntee kokonaan.
    Sitä en enää saa, joten opettelen ehkä tuntemaan jonkun toisen.
    Kaunis kirjoitus ❤️

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *