Turvallisuus on puhuttanut täällä tällä viikolla paljon Threadsissa.
Haluan kantaa oman korteni kekoon. Minun mielestäni parasta turvallisuutta on oma sisäinen turvallisuus. Sekään ei ole mikään itsestäänselvyys, eikä se useimmiten synny sillä, että ei tee mitään. Sisäinen turvallisuus vaatii pysähtymistä. Se vaatii itsensä kanssa työskentelyä. Tunteja, viikkoja, kuukausia ja joskus vuosia. Riippuen siitä, mitä olet elämäsi aikana kokenut, tai mistä olet jäänyt vaille lapsena ja kuinka paljon.
Ja tämä teksti on vain pintarapaisu, tai ehkä ennemminkin lämmin kehotus siihen suuntaan, mistä sitä turvaa kannattaa lähteä etsimään.
Sisäinen turvallisuus vaatii sukeltamista omaan mieleen ja sieluun, juuri sinne kaikkein kipeimpiin ja pelottavimpiin paikkoihin.
Jos meillä ei ole sisäistä turvallisuutta, meillä ei oikein ole kunnollisia eväitä rakastaa terveesti, tuntea terveesti tai muodostaa terveitä ihmissuhteita. Jos sisäinen turva puuttuu, haemme sitä helposti jostain muualta, toisesta ihmisestä. Pakenemme itseämme. Kompensoimme himoilla, haluilla ja kaikenlaisella levottomuudella.
Ilman sisäistä turvaa valitsemme itsellemme haitallisia asioita ja ihmisiä. Laskemme omia tarpeitamme ja vaatimuksiamme ihmissuhteissa. Hukkaamme itsemme. Toimimme omia arvojamme vastaan. Emme yksinkertaisesti elä sellaista elämää, jonka jokainen meistä ansaitsisi.
Siksi sisäinen turvallisuus on niin tärkeää.
Sen myötä voimme löytää rinnallemme toisen turvallisen ihmisen, joka ei paikkaa meitä, vaan vahvistaa sitä turvaa, joka meissä jo on. Ilman sisäistä turvaa rikomme omia rajojamme ja annamme egon ottaa liikaa tilaa. Ilman sisäistä turvaa meiltä puuttuu levollisuus.
Minä itse koin 49 vuotiaana sisäisen turvan lämpimän aallon, elettiin kesää 2024. Se tuli minulle yllättäen, kun olin kirjoittanut yhden tekstin ja lukenut Eckhart Tollen Läsnäolon voima -kirjaa. Se oli ihana tunne. Se oli täynnä levollisuutta, lämpöä ja rauhaa.
Sinä kesäpäivänä sanoin mielessäni, että kiitos, että tulit. Sinua olen odottanut pitkään.
Olin ollut elämäni aikana mukana monessa, kollektiivissa, parisuhteessa, joukkueessa, perheessä ja tiimissä. Mutta nyt olin yksin, ja juuri silloin se tuli. Se tuli pysähtymisen ansiosta, intensiivisen itsetutkiskelun kautta ja rakastamalla itseäni.
Kiitos, että tulit myös minun luokseni.
Ja ehjä lopulta turvallisuus ei olekkaan jotain, mitä löydät toisesta ihmisestä, vaan jotain, minkä uskallat kohdata ensimmäistä kertaa itsessäsi.
Toivon, että jokainen saavuttaisi tuon tunteen joskus elämässään. Silloin elämä voi alkaa uudelleen, ja se voi alkaa tavalla, jonka soisi jokaiselle, terveellä rakkaudella itseä ja muita kohtaan. ❤️
No responses yet