Kulissit??
Pohdin montaa asiaa elämään, rakkauteen ja parisuhteeseen liittyen. Yksi joka suuresti itseäni hämmentää on ylläpidettävät kulissit. Tarkoitan kulisseilla sitä, miten ihmiset parisuhteissaan haluavat ylläpitää harhaa, että kaikki on hyvin. Ei uskalleta näyttää sitä että, parisuhde voi huonosti vaan annetaan jopa lähimmille ihmisille se kuva, että meidän suhde voi hyvin ja rakkaus kukoistaa.
Itse täysin kulisseihin kyllästyneenä en suostu moista harhaa ylläpitämään. En koe että ihminen on rehellinen edes itselleen näin toimiessaan. Onko niin että luodaan kulissit esim. sisustamalla kotia niin että ulkopuolinen saa vaikutelman hyvistä tuloista ja vakavaraisuudesta.
Ostetaan kalliita esineitä ja asioita ympärille, vaikka niille ei olisi mitään käyttöä. Kunhan vaan muut näkee että meillä on varaa! Todellisuus saattaakin olla aivan toinen, eletään lainarahalla, ylivelkaannutaan mutta ei uskalleta sanoa sitä ääneen.
Parisuhteen kulissit nostetaan ylös ulkopuolisten läsnäollessa, luodaan mielikuvaa hyvästä parisuhteesta elein, puhuen ja kosketuksien kautta näyttäen siinä hetkessä lähes täydellistä parisuhdetta. Totuus voikin olla se että toinen on pitkiä aikoja poissa, on milloin mitäkin kiirettä ettei aikaa löydy edes parisuhteen ylläpitoon, saati läheisyyteen tai kosketukseen.
Miksi ihmiset rakentaa kulisseja? En usko että kulisseilla edistetään omaa mielenterveyttä, varmasti sille negatiivinen vaikutus.
Rakkaus vaatii aitoutta, rehellisyyttä ja huolenpitoa.
Parisuhde ja elämä eivät ole kulisseja, vaan tämä hetki, yhteinen aika. Luottamus ja rehellisyys isona osana sitä. Kulissit kuuluu teatteriin ei parisuhteeseen ja aitoon hetkessä elämiseen.
Piti vaan ajatus heittää ilmoille, kiitos että olet luonut siihen mahdollisuuden.
Terkuin
Kulisseihin kyllästyny sinkku
Molla

One response
Hyvin kirjoitettu.
Omalla kohdallani elämän kaikki ulkokultaisuus karisi mieheni äkkikuoleman myötä 9vuotta sitten. Kun 41-vuotiaana on yhtäkkiä kolmen alakouluikäisen totaali yh ja nuori leski, ei ole enää mitään hävittävää. Elämän edessä raa’an paljaana, palasiksi hajonneena piti alkaa kerätä itseä niistä palasista kokoon. Siinä turha miellyttäminen katosi.
Nyt olen sirpaleista koottu, mutta särkyneenäkin uudella tavalla ehjä ja vahva. Ja nykyään ajattelen, että kaikkineni kaunis.