Niin tuttu meille kaikille, sydänystävä Elina sanoittaa tunteitaan tästä ikävästä ilmiöstä.
Onko sut ghostattu? Jätetty vastaamatta viesteihin tai vastattu aina vain hitaammin, ignoorattu sun yhteydenottoja, katkaistu suhde katoamalla kuin aave, hylätty selittämättä? Mulle on käynyt lyhyen deittailuhistoriani aikana niin jo useasti. Kaikki ghostaajat ovat olleet miehiä, joista en olisi mitenkään uskonut, että he toimisivat niin. Sellasia joiden kanssa yhteys on toiminut hyvin ja on vaikuttanut siltä, että kaikki on kohdallaan. Olen silti vain jäänyt ilman tietoa yhteydenpidon päättymisen syystä, ja tuntenut itseni kelpaamattomaksi, loukkaantuneeksi, hämmentyneeksi ja ahdistuneeksi. Silloin ikään kuin hapuilee yksin pimeässä, ennen kuin taas löytää valokatkaisijan ja silmiään siristellen katselee ympärilleen ihmetellen, mitä tapahtui.
Koska minut on hylätty myös pitkässä parisuhteessani yllättäen, aiheuttaa ghostaaminen hylkäämistrauman aktivoitumisen ja rikkoo haurasta itsetuntoani ja uskoani omiin mahdollisuuksiini luottamuksellisen suhteen löytämisessä. Toisen katoaminen aiheuttaa myös häpeää. Ajattelen, että häpeän näissä tilanteissa syvästi itseäni, jopa inhoan.
Ghostaaminen on tuskallisempaa kuin mikä tahansa, tökerökin selitys. Se on mielestäni passiivis-aggressiivista julmuutta. Jätetty ei saa minkäänlaista mahdollisuutta ymmärtää, mitä tapahtui tai sanoa omaa mielipidettään. Jättäjälle se on varmasti helppoa, mutta äärimmäisen itsekästä se on myös. Katoaminen synnyttää psykologisena reaktiona kysymyksiä. Me olemme sosiaalisia eläimiä ja peilaamme toisten käytöstä itseemme. Minäkin mietin, mitä sanoin tai tein, miten olisin kelvannut? Olen myös tuntenut olevani kertakäyttökamaa tai jonkinlainen kakkos- tai kolmosvaihtoehto.
Erityisen kamalaa ghostaaminen on silloin, kun on nähnyt toisessa potentiaalin ja toiveikkuus jostain jatkuvasta on herännyt. Pettymys voi olla musertava. Minä ainakin olen kyseenalaistanut oman arvoni, surrut yksin, kuin haavojaan nuoleva eläin.
Ajattelen kuitenkin, etteivät itsesyytökset ole turhaa takertumista tai märehtimistä. Ne kertovat vain siitä, että olen herkkä ja minulla on moraalia ja sosiaalista omaatuntoa, sieluni on kunnossa haavoistaan huolimatta. On hyvä, että asiat tuntuvat jossain. Huolestuisin elleivät tuntuisi. Heikkoa itsetuntoa ghostaaminen toki heikentää entisestään ja sen rakentaminen toistuvien hylkäämiskokemusten vuoksi voi olla vaikeaa. Onnekseni en ole masennukseen taipuvainen. Ghostaaminen voi tutkitusti aiheuttaa masennusta ja vaikeuttaa ihmissuhteiden muodostamista jatkossa.
Olen miettinyt paljon, miksi jotkut toimivat niin kuin toimivat. Onhan ghostaaminen toki helppoa. Ajattelen kuitenkin, että ghostaajalla on vaikeuksia omien tunteidensa käsittelyssä tai heidän on vaikeaa käsitellä vaikeita tilanteita ja puhua avoimesti. Voiko olla niin, että ghostaaja suojeleekin omia tunteitaan eikä minun? Hän ehkä välttelee tunteiden käsittelyä ylipäätään tai ei kykene asettumaan emotionaalisesti toisen ihmisen asemaan.
Voiko ghostaaminen liittyä kiintymyssuhteeseen? Voisi kuvitella, että välttelevästi kiintyneiden on vaikea luottaa muihin ja päästää muita ihmisiä lähelleen, jolloin he ehkä päätyvät helpommin ghostaamaan toisen. Vai uskovatko he kohtaloon ja yhteen oikeaan ja kokevat siksi, että muut voi pyyhkäistä olemattomiin vain katoamalla, ellei juuri sitä kohtalonomaista yhteyttä heti tunnu. Voiko kyse siis olla kuumeisesta “sen oikean” etsimisestä, jolloin salaman lailla iskevän roihun odottelu ei kuulu kiireiseen etsintään, vaan siirrytään heti seuraavaan kandidaattiin paniikinomaisesti, jolloin toinen ihminen sekä inhimilliset tavat unohtuvat.
Toki voin yrittää selittää tätä vaikka millä, mutta silti ajattelen ghostaamisen olevan lapsellista ja väärin. Ja tiedän, että myös naiset toimivat yhtälailla niin. Luin artikkelin, jossa ghostaaminen mainittiin erityisesti narsistien ja emotionaalisesti epäkypsien henkilöiden tavaksi. Silloinhan voisi ajatella myös niin, että henkilö on suojannut minua itseltään. En haluaisikaan emotionaalisesti epäkypsää mieslasta.
Toki toivoisin, että seuraava deittini voisi minusta eroon halutessaan vetää ison pojan housut jalkaan ja olla olematta pelkuri! Kysymys on käytöstavoista!
Vinkki tilanteeseen:
“ Hei, nyt on niin, etten halua jatkaa meidän suhdetta, koska…. “
Koska minäkin olen jo iso tyttö. Kestän hyvin kuulla, ettei tunnetta ole tarpeeksi, etten tunnu juuri siltä oikealta tai että mies haluaakin tapailla muita.
Niin iso tyttö en ole, että haluaisin kuulla, että olen liian iso, liian pieni tai, että mulla on vääränlainen mikään kohta kehossani. Tai, että nauran liian paljon tai liian vähän.
Don´t be a dick, be a man!
Sydänystävä Elina
One response
Hei Elina,
oletko koskaan kokeillut sellaista, että heti ensi tapaamisella avaisit tapaamisen lopuksi keskustelun, jossa kumpikin kertoo omat fiilikset ja mitä ajattelee jatkosta sekä yhteinen sopimus siitä, että kumpikin ilmoittaa mikäli ei enää kiinnosta. Voisi kuvitella ghostaasinen olevan vaikeampaa jos on luvannut, että ei sitä tee?