Täällä Tomi, joka on aina ollut kova pyytämään anteeksi, liian kova pyytämään anteeksi. Toki sekin voi olla haitallista, mutta ajattelen sen olevan parempi se, että ei pyydä anteeksi ollenkaan. Tämäkin asia kumpuaa meidän lapsuudestamme. Kun tutkin tätä asiaa, tulin siihen tulokseen, että tässäkin asiassa laatu on parempi kun määrä, ja siitä synty anteeksipyynnön anatomia.
Anteeksipyynnön anatomia
Olen miettinyt anteeksipyyntöä paljon. Eräs kommentti pysäytti minut: ”Miksi sinulta pitää pyytää tuhat kertaa anteeksi samasta asiasta?” Se sai minut miettimään, että mikä vika mussa on? Se sai minut kaivamaan syvemmälle ja pohtimaan, mitä anteeksipyyntö oikeastaan tarkoittaa ja millainen anteeksipyyntö todella parantaa.
Miksi pysähdyn, kun olen satuttanut toisen
Kun huomaan satuttaneeni toista, minussa herää voimakas syyllisyys ja paha omatunto. Se on raskas tunne, mutta samalla ohjaava: se pakottaa pysähtymään, ottamaan vastuun ja yrittämään korjata tilannetta.
Olen huomannut, että joskus pelkkä sana “anteeksi” ei riitä. Erityisesti silloin, kun loukkaus on syvä, tarvitaan paljon enemmän, tunteen näyttämistä, katumusta ja konkreettisia tekoja. Vasta silloin haava voi alkaa parantua.
Mitä tapahtuu, kun anteeksipyyntö jää puolitiehen
Jos anteeksipyyntö on vain sana ilman tunnetta, vastuuntuntoa ja tekoja, sisälle jää arpi, joka ei parane. Se voi pysyä piilossa hetken, mutta seuraavassa konfliktissa sama arpi repeää ja vuotaa entistä pahemmin.
Pahoittelu, joka ei sisällä myöntämistä tai hyvitystä, voi antaa loukatulle tunteen, ettei hänen kokemustaan oteta todesta. Siksi on tärkeää tarkastella, mitä anteeksipyyntö oikeasti sisältää, jotta se voisi toimia korjaavana eleenä.
Anteeksipyynnön anatomia, viisi osaa
1. Anteeksi , vilpittömästi.
Selkeä ja rehellinen tunnustus: anteeksi, olen pahoillani. Tämä avaa oven.
2. Nöyrtyminen.
Oman vastuun myöntäminen ilman tekosyitä tai puolustelua: minä satutin.
3. Katumus.
Tunteen näyttäminen, joka kertoo, että teoilla on merkitys myös sinussa itsessäsi.
4. Muutos.
Lupaus oppia ja muuttua: ilman tätä sanat jäävät tyhjiksi.
5. Hyvittäminen.
Konkreettinen teko tai kysymys: mitä voin tehdä paikkaakseni tämän?
Pelkkä sana anteeksi ei riitä, jos sen mukana ei tule tunnetta, vastuuta ja tekoa.
Kun anteeksipyyntöä ei tule, mitä se meissä tekee?
Kun tutkin tätä asiaa, huomasin, että olen jäänyt todella paljon vaille tällaisia anteeksipyyntöjä. Se, että haava jää korjaamatta, on yksi asia mutta vielä raskaampaa on se, kun merkitykselliseltä ihmiseltä ei saa aitoa anteeksipyyntöä lainkaan. Se edustaa kylmyyttä, haitallista egoa, pelkoa ja jopa ylimielisyyttä.
Kaikki eivät ole tällaisia, eivät läheskään kaikki. Siksi on tärkeää, ettemme anna näille piirteille yhtään sen enempää valtaa kuin niillä on. Tässäkin asiassa on osattava matkata pienuuteensa se on niin tärkeää, niin tärkeää.
Se, joka ei ymmärrä tai uskalla näyttää nöyryyttä ja katumusta, jättää toisen ihmisen tilaan, jossa kenenkään ei kuuluisi olla. On vaikea käsittää ihmisiä, joille ego on tärkeämpi kuin toisen hyvinvointi. Kun tätä egoa miettii, se herättää samaan aikaan vihaa ja surua.
Miksi tuo ihminen ei tajua? Miksi hän antaa egon ohjata itseään? Miksi hän on niin helvetin vellipöksy — ihan aikuisten oikeasti vaikka luulee olevansa jotain suurempaa? Paskan marjat! Hän on pieni ja pelokas, aikuisenakin. Suuruus on jotain aivan muuta, vaikka moni niin luulee. Häpeä estää häntä olemasta oikealla tavalla pieni ja pyytämästä kunnolla anteeksi.
Empatia ja yhteyden palautuminen
Hyvin usein, kun loukkaaja näyttää aidon nöyrtymisen ja katumuksen sydämestä ja sielusta, se herättää loukatun sisällä empatiaa. Kun toinen myöntää virheensä ja näyttää aidon katumuksen, se voi koskettaa niin syvältä, että haava alkaa lämmetä jo ennen kuin kaikki on täysin korjattu.
Empatia madaltaa vastarintaa ja avaa mahdollisuuden siihen, että yhteys alkaa palautua. Samalla loukattu voi kääntää katseensa itseensä ja pohtia: ylireagoinko, miksi tämä sattui niin paljon, mitä tunnelukkoa tämä kosketti, mikä trauma heräsi?
Nämä kysymykset eivät tee loukkauksesta vähäpätöistä, mutta ne voivat avata tilaa ymmärrykselle ja yhteiselle työskentelylle kohti parannusta. Empatia ei koskaan korvaa vastuuta tai hyvitystä, mutta se voi luoda maaperän, jossa anteeksipyynnön todellinen vaikutus pääsee kasvamaan.
Käytännön muistutus
Jos huomaat pyytäväsi anteeksi monta kertaa samasta asiasta, se voi kertoa aitoudesta mutta myös siitä, ettei muutos ole vielä konkretisoitunut.
Siksi jokaisessa anteeksipyynnössä tulisi olla jotain uutta: pieni teko tai askel, joka osoittaa, että sanat muuttuvat toiminnaksi. Kun loukattu puolestaan pystyy löytämään itsestään empatiaa, se voi nopeuttaa yhteyden palautumista. Silti varmin tie kulkee aina sen kautta, että anteeksipyyntö kantaa tekoihin asti.
Lopuksi
Anteeksipyyntö on enemmän kuin sana. Se on teko, tunne ja lupaus samanaikaisesti.
Kun erehdyt, rohkaise itsesi pysähtymään, tunnustamaan ja korjaamaan. Tee se tavalla, joka osoittaa vastuuta ja halua muuttua. Kun olet loukannut tahallasi tai tahattomasti niin älä selitä, lopeta selittely alkuunsa. Kaikkein oleellisin asia on hoivata sitä loukatuksi tulleen tunnetta. Sekin vaatii sen, että kestää sen, että on loukannut ja pystyy vastaanottamaan loukatun negatiiviset tunteet. Monelle tämäkin on vaikeaa ja selittely alkaa, tai sitten karataan paikalta. Siinä hetkessä, ainoa tehtävä on hoivata sitä tunnetta mikä loukatulla on. Juuri siihen hetkeen kaikki muu on turhaa mielestäni. Selittelyille on tilaa sitten myöhemmin, kun anatomian kaikki kohdat on tehty onnistuneesti ja yhteys palannut. Siedä myös sitä, että olet loukannut ja kanna vastuu myös siitä.
Kun loukatun sydämessä herää avoimuus ja empatia, silloin anteeksipyyntö alkaa todella tehdä työnsä: se rakentaa siltaa rikki menneen tilalle ja antaa mahdollisuuden kasvaa yhdessä.
Olemme erilaisia myös tässä asiassa. Monille riittää se, että kerran pyytää anteeksi, eikä sitä tarvitse sen jälkeen jäädä vatvomaan. No, kun olemme erilaisia, niin se joka loukkaa ei päätä sitä, miten se haava saadaan hoidetuksi, vaan sen päättää se, joka on tullut loukatuksi. Hänen vastuullaan on sen sanoittaminen.
Tomi
No responses yet