Kaipuu ja yksinäisyys

Muru, kulta, rakas.🫶

Viime päivät on kuplinut sisälläni kovasti, mutta ei ole ollut energiaa saada sitä ulos. Kun mulla kuplii, niin se tarkoittaa tarvetta kirjoittaa. Kirjoitan kaipuusta nyt. Mun henkinen matka on alkanut reilu 8 vuotta sitten. Viimeiset 2 vuotta on ollut todella intensiivistä matkaa kohti syvintä sieluani. Tähän matkaan on mahtunut niin paljon eri asioita, kipeitä, todella kipeitä, kasvua ja kaipuuta.

Täytin muutama viikko sitten 50v. Tasan vuosi sitten koin erilistymisen voiman lukiessani Eckhart Tollen, Läsnäolon voiman sekä kirjoitin yhden kivuliaan jutun, yhteenvedon edellisestä vuodestani. Olin myös hieman katkera silloin. En tiedä teistä, mutta olen myös vetäytynyt omaan koloon viimeiset vuodet. Vaikka olen extrovertti ja rakastan ihmisiä niin vetäytyminen on ollut luonnollista ja se on ollut osa myös henkistä matkaani.

Kun sut jätetään, on se aikamoinen isku kasvoille, palleaan, vatsaan, polviin, nilkkaan, se on kokonaisvaltainen isku koko sun kroppaan, sun sinuuteen, sydämeen ja sieluun. Kun olemme eläneet elämän, jossa on ollut rakkautta, kosketusta, kunnioitusta, turvaa, hymyä, naurua ja itkua niin meillä on muistot, paljon hyviä muistoja. Hetkiä jotka edelleen tuntuvat kehoissamme. Olen viime ajat kokenut yksinäisyyttä, sitä ikävää yksinäisyyttä. Se on ajoittain kalvava tunne.

Se on myös ollut sen tietoisen vetäytyneisyyden syytä. Kun aloin teille ihanat kirjoittamaan ”muru, kulta, rakas-juttuja” huomasin kuinka paljon kaipaan asioita kahden ihmisen välillä. Perusasioita ja ennen kaikkea minimi-asioita. Asioita joiden kaikkien kuuluisi saada kokea. Mä kaipaan toista ihmistä ajoittain kovasti, välillä en ollenkaan. Mitä mä kaipaan sitten?

Mä kaipaan sitä tunnetta, että tuo ihminen on valinnut tämän hetken olla mun kanssa, hän on siis priorisoinut mut. Vau, miten ihanaa. Kaipaan sitä, että saan olla sen ihmisen seurassa oma itseni, pieni oma itseni. Kaipaan heittäytyä siihen tilanteeseen jossa kaksi aikuista kohtaa. Tiedätkö sen tunteen? Kaipaan näyttää ja antaa sellaista positiivista välittämistä ja huolenpitoa, sellaista, että ”muru, ole siinä, ole vaan, ole omaitsesti, ole oma pieni itsesi. Ei tarvitse tehdä mitään, ole vaan.

Kaipaan sitä, että saisin katsoa sua silmiin, syvälle silmiin ja vaan hengittää, ihailla sun kauniita syvällisiä sielun peilejä, sun silmiä. Kaipaan sitä, että saan kuunnella sua, sun tarinaa, sun asioita joita sulla on sydämellä. Kaipaan sitä, että saisin naurattaa sua niin, että vedet valuvat silmistä, vatsalihakset kipeäksi. Usko pois, osaan sen, siksi kaipaan sitä. Tai mitä jos naurettaisiin vaikka minulle, miten hönö olen tai miten sitä tai tätä olen, ei haittaa sekin on ihan mahtavaa.

Nauretaan vaan. Kaipaan sitä, kun saisin maadottaa sut, se tunne kun tulet syliin tai kainaloon, siinä hetkessä, hetkessä jossa on vain me kaksi. Kaipaan sitä, että ottaisit joskus mut kainaloon ja sanoisit, muru, ei ole mitään hätää, ole siinä vaan ja hengität. Minäkin maadottuisin. Kaipaan sitä, että saisin flirttailla sun kanssa, laulaa sulle, tanssia, pilke silmäkulmassa, koskettaa sua niin, että tunnet, miten kovasti haluaisin sun iholle.

Kaipaan sitä, että saisin seistä sun edessä, katse suoraan silmiisi ja liikuttaa päätäni niin, että kohta meidän huulet kohtaisivat, saatko muru kiinni tästä tunteesta? Kaipaan sitä, että kuulisit mua, kuuntelisit mua, mun tarinoita, välillä ihmetellen, välillä ihaillen. Kaipaan sitä, kun saisin olla sinulle avuksi, saisit tuntea itsesi naiseksi, prinsessaksi, kuningattareksi ja minä, minä saisin tuntea itseni pieneksi arjen sankariksi, tarpeelliseksi, kiltiksi, välittäväksi, empaattiseksi. Jopa sinun kuninkaaksi, siinä hetkessä. Kaipaan olla se turva, peruskallio, se maailman paras ja turvallisin kainalo, siinä hetkessä, hetkessä, jossa on vain me kaksi.Jotenkin sitä kaipaa niin perusasioita, mitä kahden ihmisen välillä tapahtuu. Ainiin ja toki kaipaan sitä tunnetta, että saan luotua sellaisen tunteen, että tunnet itsesi haluttavaksi ja, että sinä kokisit minut haluttavaksi, onko parempaa tunnetta muru?🫶

Kaipaan sitä tunnetta, miten haluaisin sua, niin ihana tunne? Kaipaan sitä, että saisin suunnata kaiken seksuaalisen energiani suhun.Näitä perusasioita kaipaan, koen ajoittaista yksinäisyyttä, jossa vaan kaipaan.Joskus kevyemmin, joskus tuskaisen paljon, joskus en ollenkaan… sellaista se yksinäisen herkän ja tuntevan henkinen tie on.Mulla on ollut tosi kiva kesä ja aion jatkaakin sitä. Vaikka kesä on ollut ihana niin olen kaivannut, kesä ehkä herättää tietyn kaipuun vahvemmin.

Ja ehkä kesällä voi tuntea yksinäisyyden myös jotenkin kipeämmin? Kesä jatkuu vielä ja ensi viikolla meinaan kohdata, en tiedä ketä, mutta ensi viikossa ei ole tilaa sille ikävälle yksinäisyydelle, korkeintaan yksinäisyydelle joka palauttaa, tutkituttaa ja ihmetyttää tätä omaa matkaa, sielun viimeiseen kerrokseen.Muru, kulta, rakas!🫶Haluan muru lopettaa tämän kirjoituksen perinteisesti, historiaa kunnioittaen.

Kaipaavin terveisin

Tomi

murusi, kultasi, rakkaasi❤️

P.s Tuleeko sulla tästä tekstistä sellainen fiilis, että haluaisit jakaa sen jollekin ihmiselle? Tee se, jos siltä tuntuu, vaikka keskustelun pohjaksi tai ihan vaan Threadsiin..