Muru, älä kiirehdi jooko?

Muru, älä kiirehdi!

Korvamato muru sulle tähän alkuun..

Siinä täytyy olla rakkauttaa
Siinä täytyy olla unelmii
Mannapuuroa ja mansikkaa
Juuri oikeenlaista (vääränlaista trauma) kemiaa

Ja muru, nyt mä vähän neuvon, sallithan sen? Kun elämässä myrskyää ja elämän mannerlaatat liikkuvat, on hyvä pysähtyä. Tai jos elämä on seesteistä ja elämän kulmakivet ovat kohdillaan, niin silti hyvin usein olemme ajoittain uuden äärellä.

Kuten sankarini Tommy Hellsten on sanonut, olemme kaikki rakkauden kerjäläisiä. Koen tämän todella ihanaksi sanonnaksi, koska niin se pohjimmiltaan on. Me kaikki tarvitsemme ja ansaitsemme rakkautta. Rakkaus on maailman vahvin voima ja sitä samaa rakkautta eri mausteilla voi tulla monesta eri kanavasta. Kun janoamme romanttista rakkautta, josta nyt kirjoitan, on todella tärkeää tunnustella, mitä se on ja minkälaista sen kuuluisi olla.

Kun olemme uuden äärellä ja päätämme lähteä deittimaailmaan, on muistettava, että se on aika erilainen maailma. Maailma, johon emme ehkä ole tottuneet.

Deittailu voi olla todella rajua, pelottavaa, ihanaa ja hauskaa. Se voi herättää ihan kaikki tunteet laidasta laitaan sekä avata meidän syvimpiä haavoja ja traumoja. Se voi herättää muistoja menneistä suhteista. Se voi herättää tunteen, jossa huomaamatta vertailemme menneitä kumppaneita ja tuntemattomia ihmisiä keskenään. Sekin on ihan inhimillistä ja normaalia, mutta se voi olla väärin uutta tuntematonta ihmistä kohtaan. Tietenkin olisi suotavaa, että deittailussa herää mielenkiinnon tunteita. Koska sitten aloittaa deittailu? Siinä vasta hyvä kysymys.

Koen, että deittailun voi aloittaa koska tahansa, mutta muru, mieti, mitä sä haet tai mitä sä haluat deittailusta, mieti muru tarkkaan!

Nyt kun minulla on lähes kaksi vuotta sinkkuaikaa takana, niin onhan sitä kaikenlaista kokenut ja kaikenlaisia tunteita herännyt. Voi vitsi, miten omatkin tunteet ovat heitelleet laidasta laitaan. Muistan, kun minut oli jätetty syksyllä muutama vuosi sitten, ja odottelin ehkä kuukauden, kun latasin Tinderin. Se oli yksi lauantai. Tykkäyksiä sateli vaikka kuinka ja olin ihmeissäni. Se lämmitti särkynyttä sydäntä.

No heti seuraavana aamuna ahdisti niin paljon, että taisin poistaa sovelluksen tai laitoin itseni pimentoon muutamaksi kuukaudeksi. Silloin totesin, että ei, ei vielä Tomi. Nyt kun katson matkaani taaksepäin, olen kiitollinen, että maltoin ja keskityin sisäiseen matkaani.

Toki olen deittaillut aina välillä, mutta eri motiiveilla. Se on mielestäni ihan fine, etenkin kun siinä ollaan avoimia ja tunnustellaan myös omia tunteita. Kyllä hetken huumakin on paikallaan, mutta muistan niitä tunteita, kun joskus yömyöhään ajeli treffien jälkeen kotiin itku silmissä. Itkin deittailuin kylmyyttä, kaipuuta menneisyyteen, menetystä ja tunnetta etten kuulu tähän tilanteeseen, mihin olen joutunut. Se hetken huuma tuntui hetken hyvältä, mutta sitten oli kertoja, kun totesin, että ei, tämä ei palvele minua isossa kuvassa. Kuten sanoin, kahden vuoden aikana fiilikset ovat vaihdelleet ja niitä on ollut hyvä tunnustella.

Nyt keväällä tunsin ensimmäistä kertaa sellaisen tunteen, että nyt, nyt kaipaan sellaisia asioita, joita parisuhde tuo. Reilu vuosi sitten kesällä koin erillistymisen voiman, josta sisäisen turvallisuuden tunteen kasvu alkoi. Aloin tuntea itseni henkisesti erilliseksi menneisyyden tunnesidoksista. Se oli ihanaa ja siitä olen nauttinut ja antanut sen kasvaa päivä päivältä. Sitten tulee niitä aikoja, kun kaipaa kovasti asioita, jotka ovat hyvän parisuhteen perusasioita. Se kaipuu on ollut välillä niin kovaa, että on jopa sattunut. Minä ajattelen tämän niin, että ei ole olemassa aikaa tai käsikirjaa, koska olisimme valmiita. On tunnistettava niitä asioita, mitä uusi ihminen meissä herättää.

Yksi mielenkiintoinen ja jopa vaarallinen asia on traumakemia. Sitä muru kannattaa tutkia ja sen äärellä kannattaa pysähtyä, muuten voi käydä huonosti. Traumakemia alkaa yleensä räjähtävällä, jopa kohtalonomaisella tunteella. Se voi tuntua heti alusta asti pakottavalta ja kiireiseltä, kuin olisi löydettävä ratkaisu tai varmistus heti. Hermosto käy ylikierroksilla, adrenaliini, kortisoli ja dopamiini sahaavat ylös ja alas, mikä saa olon tuntumaan intensiiviseltä mutta samalla levottomalta.

Epävarmuus ja etäisyys lisäävät vetovoimaa, ja siksi kiinnostus voi kasvaa erityisesti silloin, kun toinen ei ole täysin saatavilla. Tällaisessa tilanteessa rajat hämärtyvät helposti ja omat tarpeet jäävät taka-alalle. Kommunikaatio voi olla epäsuoraa, vihjailevaa, välttelevää tai liioiteltua. Fyysinen vetovoima syntyy nopeasti ja kytkeytyy usein jännitteeseen ja epävarmuuteen. Tunne on vuoristorataa. Välillä koetaan huippuja, välillä romahduksia. Ajatukset toisesta voivat olla pakonomaisia ja menettämisen pelko on läsnä. Pitkällä aikavälillä traumakemia uuvuttaa ja voi avata vanhoja haavoja.

Terve vetovoima puolestaan tuntuu rauhalliselta ja lämpimältä. Kiinnostus syvenee vähitellen ilman pakottavaa kiirettä. Hermosto pysyy tasapainossa ja mielihyvän tunne yhdistyy turvallisuuden kokemukseen. Turvallisuus itsessään lisää vetovoimaa, eikä epävarmuutta tarvita kiinnostuksen ylläpitämiseksi.

Jos toinen ottaa etäisyyttä, se herättää ikävää, mutta ei pakonomaista tarvetta takertua. Omat rajat pysyvät ehjinä ja oma identiteetti säilyy suhteessa. Kommunikaatio on avointa, rehellistä ja selkeää. Fyysinen vetovoima syvenee ajan kanssa ja kestää ilman draamaa. Tunne suhteessa on tasaisen lämmin ja hyvä, myös arjessa. Ajatukset toisesta ovat kiinnostuneita ja arvostavia, mutta eivät riipu toisen läsnäolosta oman hyvän olon ylläpitämiseksi. Pitkällä aikavälillä terve vetovoima vahvistaa, tukee hyvinvointia ja mahdollistaa molemminpuolisen kasvun.

Kolme hyvää kysymystä muru, jos asia pohdituttaa, kun olet tutustumassa uuteen ihmiseen:

Tuntuuko tämä yhteys enemmän rauhalta vai pakottavalta kiireeltä?
• Rauha → todennäköisesti terve vetovoima
• Kiire / levottomuus → traumakemian riski?

Voinko olla oma itseni ja pitää rajani, vaikka haluan häntä?
• Kyllä → todennäköisesti terve vetovoima
• En / pelkään menettäväni, jos olen täysin oma itseni → traumakemian riski

Kasvaako kiinnostus, vaikka hän on selkeä ja johdonmukainen?
• Kyllä → todennäköisesti terve vetovoima
• Ei, kiinnostus laskee jos hän on liian “helppo” → traumakemian riski?

Tähän traumakemian lankaan olen mennyt aikoinaan ja olen myös tällä sinkkuuden etapilla tunnistanut näitä merkkejä. Vitsi se on vahva tunne, eikä yhtään auta, kun toinen puoli sielua huutaa kaipuuta niihin kivoihin asioihin, mitä kaipaa. Tunnistatko, että olet ollut tämän vaikutuksen alaisena? Tosi inhimillistä muru, mutta nyt on ehkä hyvä pysähtyä ja oppia. Tämä tuntuu ihanalta, mutta se tunne kestää vain hetken. Kun traumoja on palveltu ja parisuhteen todellinen arki alkaa, niin kappas, ei se ihminen sitten olekaan se, mitä oikeasti halusin. Ja saat varmasti kiinni, mitä sitten tapahtuu.

Muistetaan muru, että tämän koko sivuston tärkein missio on enemmän henkistä hyvinvointia ja parempilaatuisia ihmissuhteita. Muistetaan tämä muru, jooko.

Sitten voi olla hetkiä, kun kaipuu iholle ja läheisyyteen on niin kova, että annamme sen viedä meitä. Ei muru, me emme enää anna sen viedä. Me voimme helposti tyydyttää ne tarpeet erilaisilla luovilla ratkaisuilla ja tyytyä siihen, mieluummin kuin alamme rakentaa pelkän fyysisten tarpeiden perusteella jotain isompaa, joka voi päättyä nopeasti. Me osaamme kyllä muru, kunhan pysähdymme hetkeksi pohtimaan ja tutkimaan itseämme.

Niin muru, sitten mun mielestä se tärkein. Voitaisiinko me alkaa vaatimaan niitä oleellisia tietoja treffikumppaneista? Toki kaikki small talk ja samat vanhat kysymykset, kuten missä olet töissä, monta lasta sinulla on ja koska olet eronnut ovat ok, mutta mitä jos sielumme janoaisi hyvin nopeasti vastauksia seuraaviin kysymyksiin. Voisiko kysyä deittikumppanilta, että hei, tiedätkö mikä muuten on sinun kiintymyssuhdemalli? Tai oletko muuten tutustunut omiin tunnelukkoihisi, tiedätkö mitä tunnelukot ovat? Haluaisitko avata minulle vähän lapsuuttasi, minkälainen äiti- tai isäsuhde sinulla on ollut? Miten olet hoitanut edellisten suhteiden erot? Oletko välittänyt, ymmärtänyt ja kasvanut? Tiedätkö mikä on egon tehtävä ja ymmärrätkö, että sielu on aina se tärkein? Oletko kuullut muuten tällaisen sanonnan, on suurta olla pieni? Mitä se sinun mielestäsi tarkoittaa?

Toki muru, minun mielestäni ensi treffeillä pitää olla hauskaa ja menon kevyttä sekä naurun ja hymyn pitää olla suuressa osassa, mutta kyllä näitäkin voi keskustella hymyssä suin. Tai minä ainakin voin. Eikä näitä tarvitse heti alkaa käymään läpi, mutta kyllä minä ajattelen sen niin, että hyvin nopeasti kuitenkin. Arvaa miksi? No siksi, koska vastaukset näihin auttavat meitä ymmärtämään, mitä on tulossa tai ne voivat kertoa, että ei tuo tajua näistä asioista mitään tai että ei tuo uskalla puhua näistä asioista yhtään mitään. Sitäkö haluat?

Minä koen, että tietoisuus on enenevissä määrin noussut ja ihmiset ymmärtävät, että nämä ovat juuri niitä supertärkeitä asioita, jos haluamme päästä luomaan kestävän ja terveellisen uuden ihmissuhteen romanttisessa mielessä. Ei se paljon lämmitä, jos tulevaisuudessa uudessa suhteessa tunnet, että et tule kuulluksi ja nähdyksi. Tai jos sinulla tulee turvattomuuden tunne, tunne ettet riitä, tai vahva menettämisen pelko. Silloin tieto siitä, että joku ajaa sadantuhannen euron autolla, omistaa hienon mökin tai veneen tai sillä on parinsadantuhannen euron vuositulot ei lämmitä yhtään. Näillä ominaisuuksilla ja tiedoilla et tee mitään, kun alat voimaan huonosti. Saatko muru kiinni?

Kirjallisuuden ja tutkimusten mukaan traumakemian taustalla ovat yhdistelmä psykologiaa, neurokemiaa ja opittuja kaavoja. Traumakemia syntyy, kun uusi ihmissuhde laukaisee hermostossa vanhan, tuttuun turvattomuuteen liittyvän kemiallisen reaktion. Lapsuudessa opitut mallit, kuten epäjohdonmukainen hoiva, hyväksynnän ansaitseminen ja satunnainen huomio, opettavat aivot yhdistämään rakkauden jännitteeseen ja epävarmuuteen. Kun aikuisena kohtaa ihmisen, joka herättää saman tunteen, hermosto reagoi vapauttamalla adrenaliinia, kortisolia, dopamiinia ja oksitosiinia. Tämä kemiallinen cocktail on addiktoiva, koska se vaihtelee puutteen ja palkinnon välillä, aivan kuten uhkapeleissä.

Erityisesti ahdistunut ja välttelevä kiintymyssuhde ruokkivat tätä dynamiikkaa. Toinen pelkää menettämistä, toinen vetäytyy, ja kemia pysyy jatkuvassa kierroksessa. Aivot tulkitsevat tämän tutun, intensiivisen tunteen merkiksi rakkaudesta, vaikka kyse on usein vanhan haavan aktivoitumisesta.

Muru, arvaa mitä? Ei oo mitään hätää, uskon, että näitä tunteita, virheitä, kaipuuta on tosi monella, myös mulla! Nyt meidän tehtävä on alkaa vaatimaan enemmän, koska ansaitsemme vain parasta muru!

No niin muru, saat varmasti kiinni. Ole jooko tarkkana näiden asioiden kanssa, mutta uskalla kuitenkin heittäytyä ja nauti uusista kohtaamisista jos siltä muru tuntuu!

Mannapuuroterkuin😍

Tomi

P.s Tuleeko sulla tästä tekstistä sellainen fiilis, että haluaisit jakaa sen jollekin ihmiselle? Tee se, jos siltä tuntuu, vaikka keskustelun pohjaksi tai ihan vaan Threadsiin..