Valehtelu, pettäminen ja ego, ihmisyyden syvin varjo. Joku kommentoi niin hienosti aikoinaan tätä aihetta, että se joka pettää, hän ei rakasta itseään, hän ei kykene rakastamaan itseään. Tämä jos mikä on hälyttävä esimerkki siitä, että olisi syytä pysähtyä, todella tutkia itseään ja suunnata pitkäaikaiseen terapiaan.
Mietin eilen sunnuntaina, että kirjoitanko yksinäisyydestä vai nostanko esiin tämän kirjoituksen Threadsista kesältä. No, kirjoitin yksinäisyydestä, mutta tämä ei jättänyt rauhaan. Sain taas kuulla pettämistarinoita ja mun on ihan pakko palata tähän. Huomaan, että tämä aihe saa minut vihaiseksi ja surulliseksi edelleen. Miksi? Varmaan siksi, kun olen itse sitä aikoinaan tehnyt, varmaan siksi, että koen sen todella vastenmieliseksi, varmaan siksi, että se on niin egon asioita ja varmaan siksi, että asialla on hiljainen hyväksyntä usein, kunhan siitä ei jää kiinni.. Huomaan, että olen todella ehdoton tässä kontekstissa ja muuten ihmisenä olen kaikkea muuta kun ehdoton. Kirjoitan tästä varmaan siksi, että tämä asia syövyttää ihmisen hyvinvointia. Ja kirjoitan kaikesta huolimatta rakkaudella sinulle vaikka kovaan sävyyn kirjoitankin, että lopeta. Ole rohkea ja lopeta. Pysähdy ja mieti. Toki, eihän muiden asiat mulle kuulu, mutta en saa sellaista armollista otetta tähän kokonaisuuteen, pahoitteluni. Uskon, että säkin haluat voida hyvin ja se hyvinvointi tulee sun sisältä.
Mietin eilen, että miltä niistä ihmisistä tuntuu, jotka ovat olleet “reissussa” ja palaavat kotiin. Saatteko kiinni mitä haen? Ja näitä ihmisiä on jonkun verran, ihan liikaa.
Mieti se fiilis: olet “reissussa”, vähän illalla ensin varattuna pokaillut jotain vierasta ihmistä tai tuttua duuni- tai harrastuskaveria jopa “ystävää”, oikein ego edessä. Sitten onnistut pokauksessa tai lankeat jonkun viettelyihin. Vähän pusuttelet ja sitten käyt mahdollisesti panemassa ihmistä, joka ei ole sun kumppani, aviovaimo, aviomies, lastesi äiti tai isä. Sitten kohtaat “rakkaasi” kotona, ai että miten aitoa, miten kaksinaamaista.
Salassa teet tällaista. Rikot jotain pyhää. Esimerkiksi perhe on pyhä, ainakin. Ja kaikki tämä yhden orgasmin tai muutaman tunnin halun ja egon, sun oman mielihyvän tyydyttämisen vuoksi. Hyi helvetti. Oksettaa koko ajatus. Tai mitä jos olet varattuna ja salaa erilaisissa seuranhakupalveluissa hakemassa panoseuraa. Kotona sinua odottaa ehkä “vain” lapset ja kumppani. Hyi helvetti! Saatanan valehtelija. Oksettavaa. Tee itsellesi jotain! Sä valehtelet myös itsellesi niiden kaikkein tärkeimpien ihmisten lisäksi. Sä pelaat sairasta egopeliä tosi kovin panoksin.
Muru, kulta rakas!🫶 Nyt minussa on vihaa, älä pelästy. Nyt tulee niin suoraa puhetta kuin olla ja voi, täysin jäsentämättä.
Pettäminen. Se on sairasta. Siihen ei oikeuta mikään, ei mikään. Olen itse aiemmassa elämässä pettänyt, joten tiedän mistä puhun. Olen tutkinut tätä kauan, ja ajattelen, että petin koska ego ohjais mun toimintaa enkä rakastanut itseäni riittävästi, jos ollenkaan. Onneksi pysähdyin, onneksi kohtasin itseni, onneksi uskalsin kertoa omista häpeällisistä teoistani.
Mulle se loppui vajaa 10 vuotta sitten, kun päätin alkaa elämään rehellistä, tai jopa äärirehellistä elämää. Se on osa hyvinvointia. Se on edelleenkin sairasta, oksettavaa. Olen siitä myös saanut anteeksi ja ollut siitä avoin. Mutta pettäminen, niin, mieti. Mieti, miten sairas ihmisen mieli ja ego on. Otetaan esimerkki, mikä on pyhää? Perhe on esimerkiksi pyhää. Sinä joka petät tai petit, rikoit jotain pyhää orgasmin, muutaman tunnin halujen tyydyttämisen vuoksi tai egosi sai tyydystä hetken. Mieti.
Sanoin tämän itselleni aikoinaan ja sanon sen myös sinulle joka petät, hyi helvetti. Mene itseesi. Mene todella syvälle. Älä syytä siitä ketään muuta kuin itseäsi. Tutki, mikä sinun sisimmässäsi oikeuttaa tällaiseen. Katso peiliin ja katso syvälle. Tutki. Sieltä se vastaus löytyy, niin se löytyi myös minulle.
Jos petät, häpeä. Häpeä oikein kunnolla. Niin tein minäkin. Äläkä ikinä, ei sanallakaan selitä sitä tai syytä siitä ketään muuta kuin itseäsi. Ymmärrätkö?
Mua oksettaa nähdä, kuulla tätä raukkamaista toimintaa ja ennen kaikkea, kun sitä tapahtuu niin paljon. Täydellinen esimerkki vellipöksyydestä, täydellinen esimerkki egosta, joka tekee ihmisistä rumia, niin rumia.
Hattu pois sinulle, syvä kumarrus sinulle, joka olet pitänyt arvoistasi kiinni, vaikka kuinka erilaisia tilaisuuksia ja mahdollisuuksia on tullut. Sinä olet hieno ihminen ja sinä jos joku ansaitset vain parasta.❤️
Elämäni on ja tulee olemaan rehellistä ja toisia ihmisiä kunnioittavaa. Sen lupaan. Ja ymmärrän, että joku voi ajatella, että ei seepra pääse raidoistaan, mutta sen voin sanoa lasteni kautta, että minä pääsin. Tein töitä sen kanssa paljon, myös terapiassa. Tutkin, mikä ajaa ja oikeuttaa tällaiseen ällöttävään toimintaan.
Löysin vastauksia. Ne eivät ole sitä, että no kun kotona ei oo sitä eikä tätä. Blaa blaa blaa. Ne vastaukset ovat paljon, siis todella paljon syvemmällä. Uskallatko kaivautua niin syvälle? Epäilen. Senkin vellipöksy. Prove me and you wrong.
Sinä joka petit tai et ole käsitellyt sitä, tai et ole pyytänyt anteeksi, toivottavasti tämä osui edes jollain tavalla. Tavalla, joka satuttaa edes vähän. En jeesustele ja mulla ei ole varaa moralisoida sua muuten kuin, että minä petin aikoinaan mutta kohtasin kaiken häpeän. Kohtaan sen edelleen, kuten nytkin. Pyysin anteeksi, odottamatta anteeksiantoa. Minä käsittelin tätä terapiassa ja ennen kaikkea minä käsittelin tätä itseni kanssa. Pitkään. Syvällisesti. Äärirehellisesti.
Uskaltaisitko kertoa kumppanillesi, että petit? Et kai sä vaan syytä häntä siitä? Uskallatko seistä selkä suorana tekojesi edessä, tämä kysymys etenkin niille, jotka ovat omasta mielestään tai esittää, niin kovia, rehellisiä suomalaisia ihmisiä?
Ja sinä joka teet sitä, hae apua ja pysähdy. Rakasta itseäsi.
Rakkaudella, suurella rakkaudella, etenkin sinne, missä sitä eniten tarvittaisiin.
Tomi
P.s Tuleeko sulla tästä tekstistä sellainen fiilis, että haluaisit jakaa sen jollekin ihmiselle? Tee se, jos siltä tuntuu, vaikka keskustelun pohjaksi tai ihan vaan Threadsiin..
P.s.s Erään ystävän viesti vielä tähän loppuun..
Pettäminen rikkoo niin monen muun ihmisen sisimmän ja uskon ihmisten hyvyyteen (aviopuoliso ja lapset) ja omilla haluilla romahdutat heidän maailmansa pitkäksi aikaa. Kuka voi tietoisesti ja omasta päätöksestään satuttaa omaa perhettään? Ihmisiä, jotka luottivat sinuun täysin, kenen elämässä sinä olit peruskallio. Millainen ihminen valehtelee, kun jää kiinni. Missä on se uljuus, rohkeus kääntyä ja lähteä pois ennen kuin pettää?

3 Responses
Miuta petettiin kun oltiin exän kans oltu 3 vuotta yhdessä, seurauksena exälle tuli 2 lasta pettämisen seurauksena, mie oletin että kun tarpeeksi rakastaa niin toinen muuttuu mutta ei se niin mene. Olin vielä 18 vuotta tämän jälkeen exän kanssa. Miula ois ollu tilaisuuksia ns *kostaa” pettäminen mutta miusta ei ollut siihen. Ja exöni petti miuta monta kertaa 21 vuoden aikana. Kunnes ihe tajusin että mie ansaitsen jotain parempaa. Sitä ei ole vielä eteeni tullut mutta sitä uotellessa elän ommoo elämääni. Hienoa että sie oot aäkirjoittanut asiasta.
Sain muutama viikko sitten kuulla että mieheni on pettänyt minua ja valehellut päin naamaa ja haukkunu minua vainoharhaiseksi kun olen kysyny suoria kysymyksiä häneltä. Kaikki olikin totta, vaikka toisin väitti. Vikalista itsessäni tuntuu pitkältä, ja mietin miten voin enään luottaa häneen.
Petetyksi tuleminen, niin se ei ole kivaa. Se on suoraan sanottuna perseestä. Itse jouduin sen myös tuntemaan avioliitossani. Ja kyllä, kotona ei saanut tarpeeksi, hah ja paskat sanon minä, kuten sanoin myös silloin. Jotenkin siitä päästiin yli, kunnes se tapahtui uudestaan. Asumuseron yksi syy. Lapset olivat pieniä, oli rankkaa olla heidän kanssaan yksin, vaikka isä olikin läsnä lähes päivittäin. Parisuhdeterapian ja puhumisen kautta kuitenkin palattiin yhteen ja niin, lasten takia kai sitten. Pettämistä ei enää ilmennyt, mutta näin jälkeenpäin ajatellen lakkasinko jo silloin rakastamasta? Arki kulki lasten tarpeiden ja menojen mukaan. Selvittiin, mutta olimme tiimi, emme pariskunta. Sen olen nyt ymmärtänyt vuosien kuluessa. Sitä ei kai kuitenkaan anna koskaan anteeksi toiselle, syvällä sydämessään. Eroon tarvittiin vielä vuosia, mutta kun se tapahtui, uskon, että myös tämä asia painoi vaakakupissa.