Kirjoitin tämän toukokuussa 2025, lisäsin hieman tekstiä tähän tärkeään aiheeseen. Tämä on ollut Threadsissa yksi suosituimmista kirjoituksista. Eli, ladies and gentlemen.
Vahvan naisen syndrooma. On pitkään tehnyt mieli kirjoittaa vahvoista naisista, strong independent woman -ilmiöstä. Kun joku esimerkiksi treffeillä kertoo olevansa vahva nainen tai sanoo, että hän on strong independent woman, mulle nousee nykyään varoituslippu. Olen pohtinut tätä asetelmaa paljon ja kohdannut sitä usein. On jopa vähän surullista, mutta inhimillistä, että joku korostaa tätä. Mun mielestä strong independent woman ei ole niinkään elämänasenne vaan ennemminkin selviytymiskeino.
Selviytymiskeinona se on ihailtavaa, me miehet ollaan monesti niin vellipöksyjä kriiseissä, että naisten vahvuus ja resilienssi on todella kunnioitettavaa. Mutta jos siitä tekee elämänasenteen, se alkaa helposti näyttäytyä egon johtamana kokonaisuutena ja mulle se näyttäytyy epävarmuutena, ikään kuin jonkinlaisena haarniskana, joka suojelee sisällä olevaa haavoittuvuutta. Kun joku korostaa tätä, tekisi mieli vain ottaa syliin ja sanoa, että ei ole mitään hätää, sinä riität. Ymmärrettävää, mutta samalla hieman surullista. Surullista etenkin siksi, että olette joutuneet sellaisiin tilanteisiin, missä ei muuta vaihtoehtoa ole ollut.
On tärkeää erottaa vahvatahtoisuus, kunnianhimo ja esim. urakeskeisyys tästä kokonaisuudesta. Ne eivät ole punaisia lippuja ja mun mielestä niillä ei ole mitään tekemistä vahvan naisen syndrooman kanssa. Vahvan naisen syndrooma on egon luomaa suojaa, jonka taustalla on usein haavoja ja tarve selviytyä.
Mä uskon, että me ihmiset ollaan parhaimmillamme silloin kun uskalletaan olla pieniä ja haavoittuvaisia. Parisuhteessa tämä vahvan naisen asenne voi joskus estää tärkeitä asioita syntymästä.
Toinen ei saa tai osaa olla heikko, toinen ei saa olla tarpeellinen, kantaa ja tukea toista silloin kun toinen sitä tarvitsee. Kutsun tätä psykologiseksi dialogiksi, tärkeäksi vuoropuheluksi, jossa molemmat saa olla pieniä, väsyneitä, heikkoja ja haavoittuvaisia. Samalla toinen saa olla se peruskallio, sankari ja turva. Tämä dynamiikka luo lisää yhteyttä, kiitollisuutta ja rakkautta. Se syventää suhdetta.
Siksi strong independent woman on mulle hieno ja tärkeä selviytymiskeino, ei elämänasenne.
Naiset, te ootte niin ihania olentoja, juuri sellaisina kuin olette. Teidän rohkeus ja vahvuus etenkin silloin kun elämässä myrskyää, on kaunista ja ihailtavaa. Meillä miehillä olisi niin paljon oppimista teiltä elämän vaikeina hetkinä. Yleistän toki. Rakastan naisia, tai oikeastaan ihmisiä, jotka uskaltaa olla pieniä, kun siltä tuntuu ja jotka ei peitä omaa haavoittuvuuttaan. Arvostan teidän resilienssiä ja vahvuutta, mutta myös sitä kun uskallatte näyttää, että joskus tarvitsette tukea. Uskon sekä toivon, että moni mies niin usein haluaisi vaan avata sylinsä ja ottaa teidät turvalliseen syliin, suojella teitä, sanomaan, että nyt vaan hengität, nyt vaan oot siinä muru. Muru, just tässä hetkessä ja sellaisena kuin olet! Mitään hätää ei ole!
Kun tämä tapahtuu, niin pysähdy muru miettimään, mitä kaikkea tuossa hetkessä tapahtuu? Niin pieni, mutta niin suuri hetki. Niin tärkeä hetki, elintärkeä hetki yhteydelle, elintärkeä hetki molemmille. Saatko kiinni?
Mielistelemättä, suoraan sydämestä, kiitos naiset, että olette olemassa! Love you!❤
Sankarini Tommy Hellstenin sanoin, on suurta olla pieni terkuin..
Tomi
P.s Tuleeko sulla tästä tekstistä sellainen fiilis, että haluaisit jakaa sen jollekin ihmiselle? Tee se, jos siltä tuntuu, vaikka keskustelun pohjaksi tai ihan vaan Threadsiin..
7 Responses
Oon niin samaa mieltä. Mun Threads-profiilissahan lukee, että oon S.I.W.-tilanteessa tahtomattani. En välttämättä haluis olla, vaan se on nimenomaan selviytymiskeino ja oikeestaan vähän ironisestikin sanottu. Aattelen, että jos joku korostaa sitä, haiskahtaa se vahvasti trauma- ja nimenomaan suojamekanismilta. Vuorovaikutussuhteessa (ystävyys, parisuhde, mikä tahansa) täysin vahvaksi ja itsenäiseksi julistautuminen on mun mielestä itsekästä ja haittaavaa. Itse haluan ainakin täyttää jotain toisessa, ja toisen täyttävän jotain minussa. Koen, että olen vahva ja rohkea, koska olen mennyt läpi monenlaisista tulista. Mutten olisi mennyt niistä läpi ilman ihmisiä, heikkouden paljastamista, ja silloin musta on aina tullut vahvempi.
Puigi, hienoa pohdintaa , tärkeä aihe .
Itse olen joutunut ottamaan vahvan roolin kun puoliso sairastui vakavasti ja kaikki arki pienine lapsineen , keskeneräisinä taloineen , toimeentulo ja puolison firman alasajo jäi minulle.
Olen koko ajan tiedostanut ja tietoisesti valinnut mitä rooleja ja tehtäviä otan , tein pitkään omassa elämässä kannattelin roolia. Kun nyt elän erilaista elämäntilannetta ja lapsetkin isoja , tiedän että olen ”vaikeasti kesytettävä” juurikin siksi että olen joutunut liian pitkään olemaan yksin liian isosti vastuusta monen velvollisuuksista .
Olin tietoinen etten saanut kahden voimia enkä tuloja , mutta elämä vaati ja maksoi saman kuin muillekin ja lapsien tarpeet oli samat kun muidenkin samanikäisten , kengät jäi pieniksi ja housunlahkeet lyhyiksi yms.
Itse ajattelen että on tärkeää tiedostaa missä roolissa ja tilanteessa on.
Tietoisesti itse nyt esim etsin ihmisiä ja elämäntilannetta missä voin olla myös väsynyt , rikki , kannateltu yms. Toisaalta haluan olla myös se joka hoivaa ja hellii itse . Hel..tin vaikeeta. Mutta keskeistä se tietoisuus , et tietää kuka on , missä on , miks on , ja minne on menossa …
Peppi Pitkätossu on sanot
”Kun on valtavan vahva on oltava valtavan kiltti .”
Kiltteys on hyvä aloittaa itsestä , nyt kuuntelen itseäni , olen väsy ja käyn syömään ja kömmin petiin.
Voi ku oli hiano kirjotus.Tosin kirvoitti kyyneleet esiin, koska osuus ja uppos. .ä oon vahva, mut en oo sitä asenteella vaa on ollu ja on pakko selvitä iha ite pahoist asioist ja tapahtumist yli.
Ystävät sanoo ja ihailee : mä haluisin olla tollane yht vahva nainen ku sä oot. Sä pärjäät yksin ja mis vaa.
Mut ku en haluis, mä haluisin välil sen olkapään mihi tirauttaa ne kyyneleen mitkä on kaipuuta, epätoivoo, suruu ja kiukkuuki täyn. Semmose olkapään ku rutistaa kovaa ja sanoo : Hei sä riitä iha itsenäs, rauhoitu, mä oon täs sun kas.
Mä olin ennen tuo nainen, luulin että sellainen naisen pitää olla. Mutta mä väsyin, masennuin, sairastuin, ja lopulta erosin miehestä, jonka kanssa en pystynyt päästää irti kontrollista. Syyttävä sormi ei osoita nyt mieheen. Vaan itseeni, en kehdannut olla “heikko”. En ole koskaan saanut kokea vahvaa syliä, turvallista maskuliinista miestä, joka ottaisi syliin, kantaisi ja sanoisi – kultarakas – anna mä hoidan❤️
Mutta nyt mä uskallan haaveilla omasta kuninkaastani, uskallan sanoa, että mä haluan rinnalle kulkemaan miehen, joka on mun turva, mun maadoittava kallio, johon voin nojata jos joskus en jaksa maailman painoa herkässä sydämessäni.
Ja hän saa musta rinnalleen herkän kuuntelijan, lämpimän kannustajan ja sylin jossa saa myös mies itkeä❤️
Olin ennen tuo nainen, koska luulin että sellainen pitää olla ja siitä saa sitten olla myös ylpeä…
Uuvuin, masennuin ja lopulta erosin. En syytä miestä, vaan itseäni. Häpesin ajatusta olla “heikko”.
Nyt uskallan toivoa rinnalle just sitä turvallista, maskuliinista miestä, joka olisi mun tuki ja turva, mut maadoittava peruskallio. Mies joka ottaisi syliin kun maailman paino painaa herkän sydämeni pieneksi. Mies, joka voisi kantaa, jos jalat ei kanna, jolle uskaltaisin sanoa “kulta mua väsyttää”.
Ja se tunne, kun saan päästää irti kontrollista, olla nainen. Pystyn silloin antaa miehelle herkkyyden kuunnella, lämpimän kannustuksen ja pienen mutta sitäkin syvemmän sylin, jossa myös mies saa itkeä❤️
Mitä pienemmäksi tulen, sitä enemmän itseasiassa olen minä✨️
Tätä juuri olin ennen, geeneissä tullut meille tytöille, pohjois-pohjanmaalla meidät kasvatettiin näin, tuli selvitä yksin, omille tytöilleni en samaa kasvatusta ole siirtänyt, päin vastoin❤️ Taivun mutten katkea, joustan mutten alistu.
Annan sopivasti myöten, mutten periksi koskaan. Taivun rakkaitteni vuoksi kasaan, mutten kumartele silti ketään.
Minä olen vajaavainen, vaillinen, virheitten myöten kokonainen entinen independed woman💖
Huomenta Rakkaus💞
Siis niin koskettava teksti et oon täällä aamu kaffeella itkenyt silmät tomaateiksi ja töihin pitäisi lähteä ja olla niin ”itsenäinen ja vahva nainen”kun just tässä hetkessä olisin tarvinnut sen sylin ja ne vahvat kädet ja suukkoja ja kuula ne sanat et muru kaikki järjestyy ei oon mitään hätää ja sä riität.
Saan kiinni niin mitä tarkoitat.
Tänä päivänä vaan moni mies pelästyy kun nainen on ”pieni” ja feminiini energioista ,haavoittuvainen,avun tarvitsia.Kun nainen ei voi olla se ”pieni” niin jotta hän selviytyy niin maskuliini energian on tultava voimakkaammin esille ja jos kyse parisuhteesta niin silloin aletaan menemään väärään suuntaan.
Näin sinkkun yh äitinä tuo tasapainottelu noiden feminiini ja maskuliini energioiden kanssa on uuvuttavaa.
Rakkaus Kiitos kun kirjoitat💞
Ihan mahtavaa päivää ,suukkoja😘
Rohkeudella ”pieni” 💖👑